Mielenkiintoiset keskustelut pääni sisällä
Käyn keskusteluja pääni sisällä, en itseni eri persoonien välillä, vaan simulaationa minun ja toisen henkilön kanssa. Usein toinen henkilö on joku minulle uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Kyselen häneltä asioita elämästä, mm. onnellisuudesta, kiinnostuksen kohteista tai haasteista, ja kuvittelen, mitä hän voisi vastata. Yleensä näiden "keskustelujen" todenperäisyys ei ole minulle merkityksellistä. Sen sijaan koko keskustelu on ikään kuin leikkiä erilaisilla mahdollisuuksilla. Otan näin selvää, miten reagoisin mihinkin asiaan ja liitän tulokset omakuvaani ja itsetuntemukseeni. Tämä luova ajatusleikki on myös hauska ajanviete kotitöiden ohella tehtäväksi.
Keskustelin viimeksi henkilön X kanssa parisuhteistamme, musiikista ja alkoholin käytöstä. Testasin, mitä tunteita minussa herää, jos X kertoo, ettei ole saanut ulkonäöstään kehuja pitkään aikaan edes omalta puolisoltaan. Tuntui ikävältä häntä kohtaan. "Miksi ei!" ihmettelin, "puoliso pitää saada muistamaan, että toisen kehuminen vaikuttaa mielentilaan ja parisuhteeseen". Ajattelin myös, että haluaisin kertoa hänen olevan ihan söpö, mutta en ollut varma uskaltaisinko niin sanoa oikeasti. Sitten kävin läpi keskustelun, jossa henkilö X kertoi puolisonsa kehuvan häntä. Siitä olin iloinen hänen puolestaan ja kommentoin: "Hyvä, mahtava juttu".
Ulkopuolisena ajatellen tämän tyylinen keskusteluleikki vaikuttaa vähän hassulta. Siinä ei ainakaan opi todellisuuden keskustelutaitoja. Ja omakuvan rakentamisessa tämä leikki taitaa vaan vahvistaa jo olemassa olevia käsityksiä. Vai pystynkö todella asettumaan toisen ihmisen asemaan, vaikka sillä hetkellä vain kuvittelen kyseisen henkilön?
Vastausta siihen, kuinka luotettavia itsetuntemuksen kasvattamisen välineitä pään sisäiset keskustelut ovat, en tiedä. Joka tapauksessa ne ovat todella mielenkiintoisia! Joskus päädyn nauramaan itselleni ja mielikuvitukselleni, miten hassuja osaankaan ajatella. Joskus päädyn pohtimaan syntyjä syviä, joista tekee mieli keskustella sitten ihan oikeassa maailmassakin. Luulen, että vaikka tällainen ei korvaakaan oikeita keskusteluja, mielikuvituskeskustelut laajentavat maailmankuvaani ja lisäksi antavat rohkeutta aloittaa oikeita keskusteluja.
En ole koskaan ollut rohkea keskustelun aloittaja, en edes rohkea keskustelun jatkaja. Olen yrittänyt olla rohkea, mutta en ole saanut suutani auki, tai ajatus on kaikonnut mielestäni. Olen kuitenkin edistynyt ihmisenä kasvamisen tiellä. En ole ihan niin ujo kuin olin aiemmin. Päivä päivältä rohkenen. Tykkään käydä pääni sisällä keskusteluja, koska aina minulla on taustalla ajatus siitä, että jonain päivänä käyn tämän keskustelun oikeasti, tai ainakin sen aidon version tästä keskustelusta.