Opin arabiaa

Aloitin talvella opettelemaan arabiaa. Latasin kännykkään Duolingo-sovelluksen ja siitä asti olen lähes päivittäin tehnyt "oppitunnin" tai pari siellä. Osaan sanoa ja kirjoittaa nyt esimerkiksi: "Minulla on kissa", "Kissani nimi on Leevi" ja "Rakastan uimista".

Vielä taitaa olla aika pitkä matka siihen, että ymmärtäsin itämaisen tanssin musiikista sanoja, saatika sanojen oikeaa merkitystä! Olen kuullut, että arabiankieliset laulut ovat erittäin täynnä vertauskuvallista kielenkäyttöä ja sanontoja. Välillä kuitenkin tulee vastaan yksittäisiä sanoja, jotka tunnistan. Se tuntuu todella upealta. Se antaa energiaa jatkaa! Yhdessä shaabi-tyylisessä kappaleessa esim. lauletaan jotain "al kalb" ja tiedän sen tarkoittavan koiraa. Sekin saattaa olla vertauskuva vaikka miehelle, joka käyttäytyy kuin koira - pyörii jaloissa ja juoksee perässä. En tiedä.

Tavoitteenani on ymmärtää lauluja, joihin tanssin ja yksinkertaista puhetta, sitten kun joskus matkustan Egyptiin. Jos sinä tiedät jonkun arabiankielen kurssin tai opettajan, jonka opetus kohdistuu itämaisille tanssijoille, kerro minulle. Ottaisin ilomielin vinkkejä oikeasta opetuksesta vastaan, kun nyt olen päässyt yksikseni jo hieman vauhtiin!

On muuten todella jännää ja mielenkiintoista ymmärtää myös arabialaista kulttuuria kielen oppimisen avulla. Arabiassa puhutellaan miehiä ja naisia eri tavoin. Naispuolisista puhuttaessa monien sanojen päähän on lisätty "a"-äänne. Samoin kuin suomessa, arabiassa omistus ilmaistaan sijamuodolla sanan lopussa. Esim. ei sanota "sinun työ", vaan "työsi" tai "hänen takana", "takanaan".

Lisäksi huomioni on kiinnittynyt siihen, minkä aiheiden sanoja opetetaan ensiksi.

Arabiaa (tässä ilmaissovelluksessa) opetetaan helpoimpien aakkosten ja äänteiden jälkeen maiden nimiä, ruokalajeja, ammatteja ja yksinkertaisia lauseita, kuten "Zayd ja Tamir ovat Kanadasta". Eniten on sanastoa, jota voisi käyttää tutustuessa uusiin ihmisiin.

Seuraavaksi on vuorossa paljon työ ja talo-sanastoa ja kysymyslauseita. Sitten pikkuhiljaa siirrytään perheenjäseniin, vaatteisiin ja kotiin. "Tämä huone on iso, Herranjestas!" "Tämä rakennus on kallis." Ihan kuin olisin juuri ensimmäistä kertaa työkaverin luona kylässä. Sitten puhutaan toimistotarvikkeista, ruuasta ja sukulaisista.

Vihdoin päästään kuvailemaan myös omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita ja samalla opitaan ajan määreitä. "En pidä juoksemisesta aamulla, mutta pidän isäni kanssa juttelemisesta aamulla." Hehee! Harrastussanastossa oikeasti oli paljon näitä juttelu-tuokioita: "Tykkään jutella siskoni kanssa veljestäni." "Tykkään jutella veljeni kanssa, mutta en tykkää jutella isäni kanssa." Tässä jo alkaa huomata kulttuurieroja. Ei peruskouluruotsissa opeteltu tällaisia harrastuksia tai piiloilmauksia kodin ilmapiiristä. Siellä opeteltiin sanomaan äidin ja isän ammatti ja omat harrastukset, oma nimi ja ikä, äidin hiusten väri ja kysymään mitä kello on. Toki ikäryhmä oli erilainen, mutta aistin silti jotain erilaisuutta länsimaisten ja arabikulttuurien välillä.

Nyt on menossa hauska kurssi! Aiheena on kuvasta osoittaminen ja kertominen. Esimerkiksi: "Tässä kuvassa, isäni ja äitini ovat ystäväni Georgen takana". Hyödyllisin on varmaan tämä: "Minulla ei ole sinistä leijonaa, mutta minulla on valkoinen leijona". Hehehee!