Tanssista nautiskelu

Ympäristön tarkkailuun kuluu aina energiaa, toisinaan ihan liikaa ja aivan turhaan. Alitajuntaista tarkkailijaa en saa pois päältä nappia painamalla, vaikka tekisi mieli. Tietoisesti huomion kiinnittäminen omaan kehoon ja liikkeisiin helpottaa oloani ja auttaa keskittymään. Erityisesti keskittyminen, miltä liike tuntuu, tuo nautinnollisuutta tanssiin. Ihanaa!

...hän voisi myös näyttää nautiskelevalta! 

Tästä hyvä esimerkki on tanssiesiintyminen. Kun huomioni on hajallaan yleisöön, pukuuni, ympäröivään tilaan ja musiikkiin, omat liikkeet ja tanssimisesta nauttiminen unohtuvat ja on levoton olo. Kun keskitän huomioni oman kehon liikkeisiin ja niistä nauttimiseen, esitys tuntuu hyvältä. Esiintyjän tunteet ja ajattelu heijastuvat yleisöön. Kukapa haluaisi katsoa esiintyjää, joka näyttää levottomalta, kun hän voisi myös näyttää nautiskelevalta!

Monesti esiintyessä improvisoidusti huomaan tarkkailevani kuinka liikkeeni vastaavat musiikkia. "Onko tää liike liian laaja kuvastamaan tuota musiikin luritusta? Ehkä kokeilen pienempää. Ai, kohta alkaa kertosäe. Tekisinkö saman sarjan kuin äsken? Ehkä muutan vähän lantion suuntaa. Yleisö näkee kylkeni nyt, olipa kiva keksintö!"

Usein mieleen pulpahtaa myös muita ajatuksia: "Tykkääköhän tuo ilmeetön katsoja mun tanssista? Olenko minä tyytyväinen tähän suoritukseen? Kyllä, olen antanut kaikkeni. Mutta, olisinko ollut parempi, jos olisin harjoitellut eri tavalla? Tilaavatkohan asiakkaat minua tämän jälkeen? Kuinka paljon esitykseni vastasi heidän odotuksiaan? ..." Aivan turhia ajatuksia!! Näitä on hyvä miettiä rauhassa, ajan kanssa, ja toivoa suoraan palautetta asiakkailta sekä pohtia mitkä asiat tuntuvat minusta hyvältä ja mitkä eivät. Kesken tanssiesityksen nämä ovat kuitenkin "huonoja, turhia" ajatuksia.

Tanssi on kauneinta, lumoavinta, kun tanssija on vapautunut. Ihminen on vapautunut, kun ei ajattele ja mieti. Ajatuksista pääsee eroon, kun keskittyy tuntemaan ja lopulta unohtaa ajatella. Samaa tilaa voisi mielestäni kuvailla meditaatiiviseksi tilaksi, jossa vain "on". Tanssiessa se tila yleensä liikkuu yhdessä kehon kanssa. Tunteita tulee ja purkautuu liikkeenä, musiikaalisuutta kerääntyy ja se luo liikekieltä, ympäristöstä tulee havaintoja ja keho reagoi niihin ilman ajatuksia välissä.

Koreografian tanssimisessa voi päästä vapautuneeseen tilaan. Koreografia pitää opetella, niin että sen muistaa suoraan "selkäytimestä". Silloin aivoissa ajattelun metsään on tallautunut polku, jolla kulkeminen sujuu automaattisesti, kun sen alkuun tietoisesti suuntaa. 

Miksi klassikkoteokset saavat yleisöjä uudestaan ja uudestaan? Kiehtooko katsojia se, kun balleriina nostelee jalkojaan, vai hänen ilmeikäs koko vartalon läpäisevä tunnetila? Miksi ihmiset tanssivat lavoilla pitkät kesäillat? Missä tilanteissa sinä nautit tanssista eniten? 

Nauti, kun tanssit, ja anna sen loistaa ympärillesi. Nauti liikkeestä. Nauti asennoista ja tauoista. Nauti musiikista. Nauti kehostasi!