Temperamenttini
Minua on aina kiinnostanut ihmisten temperamentit eli ne luonteen piirteet, joihin on synnytty. Lisäksi tykkään pohtia, mitä piirteitä siihen päälle ovat tuoneet yksilön kokemukset ja kasvatus. Oletko kuullut neljästä perustemperamentista? Kerron ne hyvin lyhyesti omin sanoin, kuvaillen kullekin ominaisimpia piirteitä:
💙 Melankolinen ~ vetäytyvä ja pohdiskeleva, sosiaalinen kanssakäynti vie voimia (introvertti)
❤️ Koleerinen ~ rohkea ja itsevarma, antaa vahvasti oman mielipiteensä
💚 Flegmaattinen ~ rauhallinen ja mukavuudenhaluinen, haluaa miellyttää kaikkia
💛 Sangviininen ~ innostuva ja elämyshakuinen, sosiaalinen kanssakäynti antaa energiaa (ekstrovertti)
Viime vuosina perustemperamentit ovat tulleet tunnetuiksi värikoodeistaan Thomas Erikssonin kirjasta "Idiootit ympärilläni". Eri temperamentteja kuvaavat värit - sininen, punainen, vihreä, keltainen - ovat minulle tuttuja jo peruskoulusta. Opettaja kertoi ihanan tarinan neljästä värihahmosta, jotka kulkivat polkua pitkin ja kohtasivat polun keskellä suuren kiven. Arvaatko, miten eri värit reagoivat "esteeseen"?
Sininen katsoi maahan, tutkaili kiveä, pohti miten se on tähän joutunut ja kaukaa kiertäen jatkoi matkaansa. Punainen ärähti kiven huomatessaan, alkoi työntämään sitä pois, ajatteli päämääräänsä ja keskeytynyttä kulkuaan ja kiven tieltä saatuaan jatkoi matkaa. Vihreä puolestaan käveli kivelle, istahti sille ja jäi miettimään mitä kaikkea se kivi onkaan kokenut ja nähnyt, tovin päästä jatkoi matkaansa. Keltainen hypähteli kiven vierelle, lumoutuneena tunnusteli sen pintaa, tanssi kiven ympärillä muutaman kerran ja sitten jatkoi matkaa.
No, mikä temperamentti minulla on?
No, mikä temperamentti minulla on? Ei ainakaan vihreä, flegmaattinen. Vaikka samaistun jossain määrin sen rauhallisuuteen, kaipaan enemmän fyysistä voimankäyttöä (esim. tanssimista tai lumitöitä) kuin mukavasti sohvalla löhöilyä. En myöskään halua miellyttää toisia ihmisiä esim. myötäilemällä omia mielipiteitäni toisten mukaan. Sanon mieluummin oman kantani, kuuntelen toisten kannat ja etsin eriävien mielipiteiden puolivälistä kompromissia.
Olenko sitten punainen, koleerinen. Ehkä. Haluan sanoa, mitä mieltä olen. Olen myös hyvin itsevarma. Minussa on myös rohkeutta, mutta sen kasvattamiseen menee toisinaan hyvin pitkän aikaa, varsinkin jos kyseessä on ei-tutuille ihmisille puhuminen! Uudet asiat saavat minut ensin pysähtymään paikoilleen pohtimaan, ei rohkeasti menemään mukaan. Minussa on siis selvästi koleerisia piirteitä, mutta on myös jotain muuta.
Olen siis osittain koleerinen, mutta onko toinen osa keltaista, sangviinisuutta vai sinistä, melankolisuutta. Tämä on helppo päätellä siitä mitä sosiaalinen kanssakäyminen minulle antaa. Olen paljon ihmisten seurassa nykyään. Ne tilanteet ovat kuitenkin jollain tavalla tuttuja ja turvallisia. Jos tilanne on uusi, olen jännittynyt ja jollain tavalla varautunut. - Niin, todellakin, jännitän paljon esimerkiksi kauden ensimmäistä tanssituntia, jos tiedän paikalla olevan itselleni aiemmin tuntemattomia oppilaita. Jännitys laantuu kyllä tanssin pyörteissä ja tilaan asetuttuani sekä varsinkin, kun saan tutustua oppilaisiini. Ainakin "ensitapaamisten" perusteella olen melankolinen.
Millainen olen tutussa seurassa? Olen hyvin rohkea, mutta puhun vain, jos minulla on oikeasti asiaa, ja jos olen muotoillut ja harkinnut ajatuksen päässäni täysin valmiiksi. Sangviiniset ihmiset saattavat puhua pulpattaa pitkään aiheesta toiseen sulavasti liitäen, koska se on heille tapa "olla". Minulle "oleminen" on hiljaa olemista. Joten tässäkin mielessä olen melankolinen. Kuitenkin, kuten jo mainitsin, nykyään olen tekemisissä paljon ihmisten kanssa, ja sanoisin jopa, että minulla on paljon kavereita ja tuttuja. Olen kasvanut sangviiniseen suuntaan. Tykkään käydä kumppanini kanssa ulkona syömässä ja törmätä kaveriin. Tykkään viettää iltaa seurassa kourallinen kavereitani. Saan sosiaalisista tilanteista jonkin verran energiaa. Toisinaan ne kuitenkin vievät energiaa paljonkin. Yksin oleminen puolestaan tuntuu suorastaan voimaannuttavalta. Se on selkeästi introvertin, melankolisen temperamentin piirre. Itsekseen puuhaileminen on ihanaa, ja luova työ luistaa helpoiten täysin rauhallisessa ympäristössä.
Mitäs muita piirteitä minussa on? Melankoliset ihmiset mielellään syventävät ja laajentavat tietoaan, rakentavat uutta vankan pohjan päälle ja etsivät tarkasti uusien tiedon palasten paikat omasta tietämyksen "palapelistä". Sangviiniset ihmiset kokeilevat mielellään uusia asioita, eivätkä jää lukemaan elämän "käyttöohjeita". Minä kallistun tässä melankolisuuteen. Luontevaa minulle on edetä uusia asioita kohti hitaasti, mutta varmasti.
Mielestäni parhaat keskustelut ovat yleensä kahdenkeskeisiä (maksimissaan muutaman tutun ja turvallisen ihmisen kanssa) ja syvällisiä. Ajattelussa voi keskittyä pohtimaan "mitä", "miten" ja "miksi". Ne ovat kuin kolme eri syvällisyyden tasoa. "Miksi" on sellainen kysymys, jota en pelkää kysyä, ja johon erittäin mielelläni etsin ja pohdin vastauksia. Paitsi oikeastaan en tykkää etsiä pinnallisten asioiden syitä... Mitä merkityksellisempi asia yhteiskunnalle, ihmisille ja kulttuurille, sitä mielenkiintoisempi se on minulle!
Tämänhetkiset kiinnostuksenkohteeni ovat muun muuassa yksilötason vertailu onnellisuuden syille, tunnelukoista tai traumoista toipuminen, suomalaisen kulttuurin avoimuus / sulkeutuneisuus ja kiitollisuuden vaikutukset.
Toivon, että sait tästä tekstistä paljon ymmärrystä ja mielenkiintoisia tiedonjyviä, joista voit leipoa oman leivän haluamallasi jyväkarkeudella.